Tällä hetkellä hankkeessa on Mikkelin lukion lisäksi neljä lukiota Turun alueelta ja yksi lukio Vantaalta. Tänä vuonna on tarkoitus saada hanke leviämään myös muualle.

Tiedekoulu on ollut mm. OPH:n rahoittama pilottihanke, joka on osoittautunut tarpeelliseksi linkiksi lukion ja yliopiston välille. Sen avulla Suomen lahjakkaat fysiikan opiskelijat pääsevät tutustumaan tieteen tekemiseen aidossa tutkimusympäristössä.

Hankerahoituskausi päättyy ja nyt olisi varmistettava, että pitkäjänteinen rahoitusmekanismi tiedekoulun vakinaistamiseksi löytyy. Olen luvannut mikkeliläisille, että järjestän tapaamisen ministeri Gustafssonin kanssa mahdollisimman pian, jotta voimme hänelle esitellä tulevaisuuden näkymiä ja niiden tekijöitä. Hienoa Mikkelin Lukio.

Kuntauudistuksen tarkoituksena on nimenomaan saada turvatuksi ihmisille laadukkaat ja kohtuullisen lähellä olevat palvelut jatkossakin, kun veronmaksajien määrä vähenee. Etelä-Savossa talouden ja sairastavuuden tunnusluvut ovat vielä muuta maata karummat, joten aikaa esitysten repimiseen ei ole.

Suomalainen terveyskeskusjärjestelmä on ollut kansallinen lippulaivamme, jota on ihasteltu ympäri maailmaa. Kaikille kuntalaisille avoimena ja edullisena, joillekin jopa maksuttomana, se on tarjonnut mahdollisuuden saada apua ja hoitoa varallisuudesta riippumatta. Ammattitaitoisilta terveyskeskuslääkäreiltä on saatu jatkolähetteitä erikoissairaanhoitoon eli esimerkiksi Mikkelin keskussairaalaan.

Viime vuosina moite julkista terveydenhuoltoa kohtaan on kasvanut. Kansalaiset kritisoivat ajanvarauksen hankaluutta, hoitoon pääsyn kestoa ja jatkotoimenpiteiden viipymistä. Lääkäreiden tiuha vaihtuvuus etenkin terveyskeskuksissa on koettu palvelua heikentävänä asiana. Lääkäripula on ollut eteläsavolaisten riesana pitkään. Kunnat ovat olleet pakotettuja palkkaamaan yksityisiä keikkalääkäreitä, joiden sitoutuminen alueeseen tai potilaisiin on luonnollisestikin vähäistä ja kunnat ovat maksaneet ulkoistetusta toiminnasta enemmän kuin se omana työnä olisi maksanut.

Lääkärit itse kokevat hankalana ja ammatillisesti epätyydyttävänä työskentelyn ilman kollegaa ja liian pienessä yksikössä. Suurempien terveyskeskusalueiden muodostaminen voisi olla ratkaisu lääkäripulaan ja sitä kautta myönteinen vaikutus koko eteläsavolaisen terveydenhuollon laadun kehittymiseen. Isommalla lääkäriporukalla vahvistettaisiin terveyskeskuksen laadun pysyminen korkealla, kun kollegiaalinen apu on helposti käytettävissä ja mahdollisuus tehtävien ja toimipisteiden kiertoon olisi luontevaa.

Terveyskeskusten maine ja rooli on palautettava. Niistä on tehtäviä houkuttelevia työpaikkoja niin lääkäreille kuin muullekin henkilökunnalle. Suomalaiset ovat arvostaneet julkista terveydenhuoltoa. Tehdään palvelus seuraavallekin sukupolvelle;säilytetään terveyskeskusten laatu ja saatavuus, pysäytetään rahantekokoneilta vaikuttavat, julkisen terveydenhuollon kustannuksella palvelujaan tarjoavat kansainväliset yksityiset palveluntarjoajat.

Hallinnollisesti ison terveyskeskuksen muodostaminen mahdollistaisi sivupisteiden ammatillisen osaamisen säilymisen ja asiakkaiden terveyspalvelujen säilymisen lähellä. Nyt toimintansa aloittanut Seutu Sote on oikea askel tähän suuntaan, mutta sisältää yhä liikaa byrokraattisia raja-aitoja.

Kuntauudistuksen kylkiäisenä pääsemme ottamaan kantaa myös siihen, kuinka nämä terveyspalvelut tullaan kahdeksan vuoden kuluttua (v. 2020) järjestämään nykyistä edullisemmin, tehokkaammin ja paremmin siten, että lähtökohtana on asiakkaan tarve. Siksi tämä kuntauudistus ja -rakennekeskustelu on nyt käytävä perin pohjin.

Länsi-Savo 21.2.2012

Kuntien kuuleminen uudistuksessa on tärkeää ja siellä olevien päättäjien kuunteleminen vielä tärkeämpää. Siksi kaikki informaatio on varmasti tervetullutta, kun uudistuksen yksityiskohtia vielä hiotaan.

Kaksinverroin ministerin työtaakkaa lisää tosin se, että tulevaisuuden tekijä Paavo Väyrynen käy ennakkoon sotkemassa kuntaministerin ladut agitoimalla ja pelottelemalla ihmisiä omaan taattuun kepulaiseen tyyliinsä. Pelotteluun ja papereiden repimiseen syyllistyvät toki muutkin keskustalaiset ja se on harmillista, sillä totuuden kanssa näillä väitteillä ei ole mitään tekemistä.

Tavoite kuntauudistuksessa tuntuu olevan ainakin periaateohjelmien tasolla kaikilla sama; turvataan ihmisten laadukkaat palvelut jatkossakin, riippumatta siitä, missä päin Suomea he sattuvat asumaan. Ilman rakenteellisia uudistuksia se ei tule onnistumaan ja tämän tietenkin tietävät myös kepulaiset.

Meille mikkeliläisille, ristiinalaisille ja suomenniemeläisille esiteltiin pari viikkoa sitten lukuja pitkälle tulevaisuuteen. Vaihtoehtoisia kuntakokoonpanoja oli useita, joiden tarkoituksena oli kirkastaa päättäjille ne tosiasiat, joiden valossa kuntien yhdistymisiä tulisi arvioida. Kuka tämän päivän päättäjä haluaa olla mukana tekemässä päätöksiä, joilla oman kunnan veroprosentti on 8 vuoden kuluttua vähintään 25 ?

Meidän kuntaliitosneuvottelut etenävät ripeästi ja kaiken lähtökohtana ovat ihmisten tarvitsemat palvelut nyt ja tulevaisuudessa. Luottamuksen rakentaminen yli kuntarajojen voi joskus olla vaikeaa, mutta avoimella ja rehellisellä pelillä päästään hyvään lopputulokseen.

Kansanedustaja Pauliina Viitamies (sd.) on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen Kelan hankinta- ja kilpailutuskäytäntöjen kohtuullisuudesta reumasairaiden laadukkaissa ja alueellisesti kattavissa hoidoissa.

Kuntoutuskeskus Apila on Heinolan reumasairaalan konkurssin jälkeen ainoa tulehduksellisten reumasairauksien kuntoutukseen erikoistunut osaamiskeskus Suomessa. Se on saanut paljon myönteistä palautetta reumakuntoutujilta kuntoutuksen ammattitaitoisuudesta. Kuntoutuskeskus Apila ei ole kuitenkaan saamassa toiminalleen jatkoa Kelan hylättyä tarjouksen kohtuuttoman pienen muotoseikan vuoksi.

Viitamies toteaa, että tyytymättömyys Kelan hankinta- ja kilpailutuskäytäntöjä kohtaan on ollut pitkään suurta sekä palveluntuottajien että asiakkaiden keskuudessa. Markkinaoikeuteen tehdään vuosittain suuri määrä Kelaa koskevia valituksia. Julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö on epäselvää, ja etenkin lain tulkinta ja soveltaminen kilpailutuksissa on viety Kelassa kohtuuttomuuksiin.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä alkaa selvittää perhesurmia taustoja vuodesta 2003 eteenpäin. Tämä käy ilmi sisäasiainministeri Päivi Räsäsen vastauksesta kansanedustaja Pauliina Viitamiehen kirjalliseen kysymykseen lapsensurmien ehkäisemiseksi.

Selvitys tehdään poikkihallinnollisena viranomaisyhteistyönä. Tavoitteena on saada tietoa siitä, millaisia kontakteja perheillä oli eri viranomaisiin ja muihin auttaviin tahoihin ennen perhesurmaa. Tiedon perusteella voidaan arvioida, olisiko viranomaisilla ja eri palvelujärjestelmillä ollut mahdollisuutta ennalta ehkäistä tapahtumaa. Lisäksi selvitetään viranomaisten yhteistyö perhesurmissa ja mahdolliset tapauksia yhdistävät tekijät.

Viitamies pitää selvityksen käynnistämistä tärkeänä. Samalla hän kuitenkin painottaa, että viranomaistoiminnan tutkimisen ohella olisi syytä pureutua myös niihin syihin, mitkä yhteiskunnassamme aiheuttavat tällaisia äärimmäisiä väkivallantekoja.

Palkittu on siis veljeni, filosofian maisteri, toiminnanjohtaja Janne. Olen tietenkin ylpeä ja iloinen hänen saamastaan tunnustuksesta etenkin, kun tiedän, että kaupungin kehittäminen nen tähän pisteeseen ei aina ole ollut ihan mutkatonsta.

Meilllä on ollut vuosien varrella monta hyvää keskustelua siitä, kuinka asioiden tulisi päätöksentekoprosesseissa edetä.  Jokaiseen poliittiseen ryhmään mahtuu näet aina henkilöitä, jotka eivät ihan yhtä kauaksi ole halunneet nähdä kuin Janne ja näiden ainaisten jarrumiesten pään kääntäminen on joka kerran yhtä hankalaa.

Harmittelen sitä, että en päässyt olemaan mukana palkitsemistilaisuudessa viime torstaina, mutta eipä siellä ollut itse sankarikaan. Huomasin myös toivoneeni, että olisipa isämme ehtinyt tuon päivän nähdä. Äitimme sen sijaan oli paikan päällä, mikä viime syksyiset tapahtumat huomioon ottaen oli todella upeaa.  

Mikkelin kaupungin kehittäminen ei pysähdy, vaan uusia kauaskantoisia suunnitelmia on jo tekeillä. Hyvän hengen ja yhdessä tekemisen avulla saamme kaikki olla osallisina kehittämässä Mikkelistä entistä parempaa ja uusille yrityksille ja asukkaille houkuttelevampaa kuntaa.

Kansanedustajat ympäri maata ovat olleet tyrmistyneitä nähtyään ja kuultuaan omia alueitaan koskevia ratkaisuja. Meille eteläsavolaisille ei tällä kertaa käynyt niin pahoin kuin monelle muulle alueelle,  johtuen tietenkin siitä, että Savon Prikaati on lakkautettu jo aikaisemmin.

Savon Sotilassoittokunta poistuu tällä ratkaisulla Mikkelistä ja se on harmi kaikille kaupunkilaisille, mutta eniten tietysti siellä työskenteleville ammattilaisille.

Puolustusvoimien uudistus on aloitettu jo vuonna 1997, jolloin laaditussa selonteossa tehtiin tiettyjä varuskuntiakin koskevia linjauksia. Pienenevät ikäluokat ovat tuoneet mittavan uudistuksen nyt ajankohtaiseksi. Yhdistettynä tämän hallituksen hankaliin säästötavoitteisiin tämä yhtälö on nyt monin paikoin aikaisemmin aiottua ikävämpi.

Puolustusvoimien uudistus on tehty ministeriön ja puolustusvoimien sisäisenä työnä. Uskon, että puolustusvoimilla on paras mahdollinen arviointikyky maanpuolustuksen turvaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Sen sijaan valmistelussa ei ole otettu huomioon alueellisia eikä yhteiskunnallisia muita seikkoja. Pohjois-Karjala ei olisi tarvinnut enää yhtään lisää elinmahdollisuuksien heikennyksiä.

Eduskunta on tästä prosessista pidetty tarkoituksellisesti ulkona. Kansanedustajat kuitenkin vastaavat alueillaan valtion tekemistä tempuista ja siinäkin mielessä salainen valmisteluprosessi tuntuu epäreilulta. Toki jokainen valveutunut edustaja on valmistelua seurannut (sivusta tosin) eikä tämä kehityskaari suurena yllätyksenä ole voinut kellekään tulla. 

Hyvää tässä kaikessa on kuitenkin se, että työministeri Ihalainen on heti käynnistänyt toimenpiteet, joilla varuskuntatyöpaikat menettäviä kuntia pyritään auttamaan uusien työpaikkojen luomisessa. Valtio noudattaa myös hyvää työnantajapolitiikkaa siinä, että ihmiset pyritään sijoittamaan muihin valtionhallinnon toimipisteisiin siinä tapauksessa, kun työpaikka menee alta. Näitä jälkihoitotoimia tulee eduskunta seuraamaan tarkasti.

Demarissa olikin jo käynnistetty uuden puoluesihteerin etsintä. Varteenotettavia kandidaatteja oli listattu eräänä päivänä jo useita. Tuttuja nimiä puolueemme sisäpiiristä. Hyvä niin.

Huonoa listauksessa oli se, että joukkoon ei ollut mahtunut yhtään naista. Ottamatta kantaa Demarissa väläyteltyihin nimiin, rohkenen esittää oman, nyt jo muutamalla kollegallakin testatun ehdokkaan.

Puoluesihteerin tulee olla sellaisen, joka ei ole pyrkimässä kansanedustajaksi. Puoluesihteerinä voisi hyvin olla entinen kansanedustaja, jolloin linkki puoluetoimiston ja eduskuntaryhmän välillä olisi jo valmiiksi olemassa. Puoluesihteerin tulee olla kokenut puolueosastotoimija ja näkemys kehäkolmosen ulkopuolisesta maasta on ehdoton edellytys.

Säde Tahvanainen on kaikki nämä edellä luetellut ominaisuudet täyttävä ja uskon, että hänestä saisimme pitkäaikaisen puoluesihteerin, jonka vastuulle järjestötyön kehittämisen voisi hyvin antaa.

Nykyinen puoluesihteeri on tehnyt varmasti sen, mitä valituksi tultuaan ajattelikin tehdä ja uudenlainen media-ajattelu on saanut puolueessamme hyvin tilaa. Jungnerilla on vielä neljä tehokasta kuukautta aikaa tehdä puoluesihteerin töitä ja uskon, että hänen johdollaan saamme vihdoin piirien toiminnanjohtajat organisaatiossa puoluesihteerin alaisuuteen ja tulospalkkauksen piiriin.

Elän kuten opetan. Kävin eilen äänestämässä ja ensimmäistä kertaa eläessäni annoin ääneni oikeistolaiselle ehdokkaalle. Pystyin samaistumaan niihin suomalaisiin, jotka ovat tukeneet aikaisemmin meidän presidenttiehdokkaita puoluekannasta riippumatta. Presidentinvaali toki poikkeaa muista vaaleista siinäkin mielessä, että puoluepolitiikan osuus on vähäisempää ja enemmän on merkitystä valittavalla henkilöllä.

Äänestäni huolimatta tein ratkaisun olla lupautumatta Haaviston (vihr.) tukilistalle. Koen hankalana olla tukemassa vihreiden politiikkaa ja sitähän se on, jos kovin aktivoidun heidän ehdokkaansa puolesta. Varmasti olen monen mielestä pikkumainen, mutta ensisijaisesti olen sosialidemokraatti ja teen vaalityötä ainoastaan oman puolueeni hyväksi.

Tiedän myös sen, että totuudenpuhujista ei yleensäkään pidetä. Siitä huolimatta olen nähnyt välttämättömänä silloin tällöin nostaa framille myös niitä hymisteltyjä asioita. Mahalaskusta olen saanut eniten palautetta sähköpostiini kuin mistään toisesta blogista. Kaikki poikkeuksellisesti pelkästään samansuuntaisia ja kiitteleviä.

Samoin totuudenpuhumisesta on tullut kiitosta kollegojen taholta. Samansuuntaisia analyysejä puolueen järjestökoneiston tilanteesta ovat lausuneet monet muutkin. Demarin kolumnissa Heli Paasio kirjoitti hyvin, kuinka hataraa pressanvaalityö kaiken kaikkiaan oli. Muutama toiminnanjohtaja on harjoittanut hyvää pohdiskelua siitä, minkälainen organisaatiomme tulisikaan olla, jotta se palvelisi puolueen tavoitteita parhaiten.

Se syy, minkä takia ihmisillä/kansanedustajilla on vaikeaa nostaa kissaa pöydälle omaa puoluettaan tai piiriään koskevissa asioissa, konkretisoitui  tämän päivän Länsi-Savossa. Asioista ääneen puhuminen on kuin kerjäisi verta nenästä. On näet myös heitä, joiden mielestä kaikki on aina jonkun muun vastuulla ja asioille ei nyt vaan kerta kaikkiaan voi mitään. Tuonkaltainen ajattelu on aivan oman logiikkani vastaista! 

Vartin Pohtija -palstalla sain nimettömiltä lähteiltä kerrotun mukaan palautetta siitä, kuinka aina olen arvostelemassa alueen demareita ja kuinka en osallistu vaalitilaisuuksien järjestelyihin, vaan ainoastaan purjehdin paikalle arvostelemaan muita. Huh,huh. Nämä syväkurkut eivät ehkä ole olleet ihan aina paikalla eivätkä ehkä mikkeliläisessä järjestötoiminnassa mukana kovin pitkään. 

Tästä Länsi-Savossa tapahtuvasta läyhimisestä sain kyllä varoituksen jo ennakkoäänestyksen viimeisenä viikonloppuna (ja se on luonnollisestikin tallessa), mutta siitä huolimatta koin ja koen yhä velvollisuudekseni yrittää pelastaa tämän minulle niin kovin tärkeän puolueen.

Se edellyttää totuuden puhumista, ahkeraa työn tekemistä ja itsensä likoon laittamista. Näitä jos vaatii itseltään, voi hyvin vaatia myös muilta, etenkin niiltä, jotka saavat kuukausipalkkansa puolueelta. Jatkan valitsemallani linjalla eli karavaani kulkee, haukkukoot koirat.