NOT-Tiedekoulu

22.02.2012 12:04

Mikkeliläisten maailmanvalloitus ei pysähdy tälle planeetalle. Mikkelin lukiossa on aloitettu kansallinen tiedekoulu-hanke, joka on tarkoitettu lukion lahjakkaille fysiikan opiskelijoille.

Tällä hetkellä hankkeessa on Mikkelin lukion lisäksi neljä lukiota Turun alueelta ja yksi lukio Vantaalta. Tänä vuonna on tarkoitus saada hanke leviämään myös muualle.

Tiedekoulu on ollut mm. OPH:n rahoittama pilottihanke, joka on osoittautunut tarpeelliseksi linkiksi lukion ja yliopiston välille. Sen avulla Suomen lahjakkaat fysiikan opiskelijat pääsevät tutustumaan tieteen tekemiseen aidossa tutkimusympäristössä.

Hankerahoituskausi päättyy ja nyt olisi varmistettava, että pitkäjänteinen rahoitusmekanismi tiedekoulun vakinaistamiseksi löytyy. Olen luvannut mikkeliläisille, että järjestän tapaamisen ministeri Gustafssonin kanssa mahdollisimman pian, jotta voimme hänelle esitellä tulevaisuuden näkymiä ja niiden tekijöitä. Hienoa Mikkelin Lukio.

Kuntauudistuksen ilosanoma

15.02.2012 13:37

Viime viikkoisen kuntakarttaesityksen jälkeen on pöly ehtinyt vähän laskeutua ja siksi on hyvä, että kuntaministeri Virkkunen (kok.) on lähtenyt levittämään kuntauudistuksen  ilosanomaa pitkin Suomen maata.

Kuntien kuuleminen uudistuksessa on tärkeää ja siellä olevien päättäjien kuunteleminen vielä tärkeämpää. Siksi kaikki informaatio on varmasti tervetullutta, kun uudistuksen yksityiskohtia vielä hiotaan.

Kaksinverroin ministerin työtaakkaa lisää tosin se, että tulevaisuuden tekijä Paavo Väyrynen käy ennakkoon sotkemassa kuntaministerin ladut agitoimalla ja pelottelemalla ihmisiä omaan taattuun kepulaiseen tyyliinsä. Pelotteluun ja papereiden repimiseen syyllistyvät toki muutkin keskustalaiset ja se on harmillista, sillä totuuden kanssa näillä väitteillä ei ole mitään tekemistä.

Tavoite kuntauudistuksessa tuntuu olevan ainakin periaateohjelmien tasolla kaikilla sama; turvataan ihmisten laadukkaat palvelut jatkossakin, riippumatta siitä, missä päin Suomea he sattuvat asumaan. Ilman rakenteellisia uudistuksia se ei tule onnistumaan ja tämän tietenkin tietävät myös kepulaiset.

Meille mikkeliläisille, ristiinalaisille ja suomenniemeläisille esiteltiin pari viikkoa sitten lukuja pitkälle tulevaisuuteen. Vaihtoehtoisia kuntakokoonpanoja oli useita, joiden tarkoituksena oli kirkastaa päättäjille ne tosiasiat, joiden valossa kuntien yhdistymisiä tulisi arvioida. Kuka tämän päivän päättäjä haluaa olla mukana tekemässä päätöksiä, joilla oman kunnan veroprosentti on 8 vuoden kuluttua vähintään 25 ?

Meidän kuntaliitosneuvottelut etenävät ripeästi ja kaiken lähtökohtana ovat ihmisten tarvitsemat palvelut nyt ja tulevaisuudessa. Luottamuksen rakentaminen yli kuntarajojen voi joskus olla vaikeaa, mutta avoimella ja rehellisellä pelillä päästään hyvään lopputulokseen.

Vuoden mikkeliläinen

09.02.2012 11:15

Mikkelin nuorkauppakamari valitsee joka vuosi kaupungillemme “Vuoden mikkeliläisen”. Viikko sitten torstaina julkistettiin vuoden 2011 tittelin saaja. Perusteluina oli mm. “Hän on tuonut kaupunkia positiivisesti esiin ja saanut aikaan yhdessä tekemisen meiningin. Hän katsoo aina 10 vuotta eteenpäin. Tällaisia huimapäitä tarvitaan ja hänen valintansa tukee rohkeita, positiivisia muutoksia Mikkelissä.”

Palkittu on siis veljeni, filosofian maisteri, toiminnanjohtaja Janne. Olen tietenkin ylpeä ja iloinen hänen saamastaan tunnustuksesta etenkin, kun tiedän, että kaupungin kehittäminen nen tähän pisteeseen ei aina ole ollut ihan mutkatonsta.

Meilllä on ollut vuosien varrella monta hyvää keskustelua siitä, kuinka asioiden tulisi päätöksentekoprosesseissa edetä.  Jokaiseen poliittiseen ryhmään mahtuu näet aina henkilöitä, jotka eivät ihan yhtä kauaksi ole halunneet nähdä kuin Janne ja näiden ainaisten jarrumiesten pään kääntäminen on joka kerran yhtä hankalaa.

Harmittelen sitä, että en päässyt olemaan mukana palkitsemistilaisuudessa viime torstaina, mutta eipä siellä ollut itse sankarikaan. Huomasin myös toivoneeni, että olisipa isämme ehtinyt tuon päivän nähdä. Äitimme sen sijaan oli paikan päällä, mikä viime syksyiset tapahtumat huomioon ottaen oli todella upeaa.  

Mikkelin kaupungin kehittäminen ei pysähdy, vaan uusia kauaskantoisia suunnitelmia on jo tekeillä. Hyvän hengen ja yhdessä tekemisen avulla saamme kaikki olla osallisina kehittämässä Mikkelistä entistä parempaa ja uusille yrityksille ja asukkaille houkuttelevampaa kuntaa.

Wallinin lista

08.02.2012 18:40

Tänään se vihdoin saatiin. Puolustusministeri Wallin (rkp) ja komentaja Puheloinen esittelivät lakkautettavien varuskuntien ja joukko-osastojen listauksensa.

Kansanedustajat ympäri maata ovat olleet tyrmistyneitä nähtyään ja kuultuaan omia alueitaan koskevia ratkaisuja. Meille eteläsavolaisille ei tällä kertaa käynyt niin pahoin kuin monelle muulle alueelle,  johtuen tietenkin siitä, että Savon Prikaati on lakkautettu jo aikaisemmin.

Savon Sotilassoittokunta poistuu tällä ratkaisulla Mikkelistä ja se on harmi kaikille kaupunkilaisille, mutta eniten tietysti siellä työskenteleville ammattilaisille.

Puolustusvoimien uudistus on aloitettu jo vuonna 1997, jolloin laaditussa selonteossa tehtiin tiettyjä varuskuntiakin koskevia linjauksia. Pienenevät ikäluokat ovat tuoneet mittavan uudistuksen nyt ajankohtaiseksi. Yhdistettynä tämän hallituksen hankaliin säästötavoitteisiin tämä yhtälö on nyt monin paikoin aikaisemmin aiottua ikävämpi.

Puolustusvoimien uudistus on tehty ministeriön ja puolustusvoimien sisäisenä työnä. Uskon, että puolustusvoimilla on paras mahdollinen arviointikyky maanpuolustuksen turvaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Sen sijaan valmistelussa ei ole otettu huomioon alueellisia eikä yhteiskunnallisia muita seikkoja. Pohjois-Karjala ei olisi tarvinnut enää yhtään lisää elinmahdollisuuksien heikennyksiä.

Eduskunta on tästä prosessista pidetty tarkoituksellisesti ulkona. Kansanedustajat kuitenkin vastaavat alueillaan valtion tekemistä tempuista ja siinäkin mielessä salainen valmisteluprosessi tuntuu epäreilulta. Toki jokainen valveutunut edustaja on valmistelua seurannut (sivusta tosin) eikä tämä kehityskaari suurena yllätyksenä ole voinut kellekään tulla. 

Hyvää tässä kaikessa on kuitenkin se, että työministeri Ihalainen on heti käynnistänyt toimenpiteet, joilla varuskuntatyöpaikat menettäviä kuntia pyritään auttamaan uusien työpaikkojen luomisessa. Valtio noudattaa myös hyvää työnantajapolitiikkaa siinä, että ihmiset pyritään sijoittamaan muihin valtionhallinnon toimipisteisiin siinä tapauksessa, kun työpaikka menee alta. Näitä jälkihoitotoimia tulee eduskunta seuraamaan tarkasti.

Paikka auki

07.02.2012 15:50

SDP:n puoluesihteeri Jungner ilmoitti muutama viikko sitten, että häne ei aio tavoitella pestilleen jatkoa ensi kesän puoluekokouksessa. Paikka on siis aidosti auki. Jälleen kerran.

Demarissa olikin jo käynnistetty uuden puoluesihteerin etsintä. Varteenotettavia kandidaatteja oli listattu eräänä päivänä jo useita. Tuttuja nimiä puolueemme sisäpiiristä. Hyvä niin.

Huonoa listauksessa oli se, että joukkoon ei ollut mahtunut yhtään naista. Ottamatta kantaa Demarissa väläyteltyihin nimiin, rohkenen esittää oman, nyt jo muutamalla kollegallakin testatun ehdokkaan.

Puoluesihteerin tulee olla sellaisen, joka ei ole pyrkimässä kansanedustajaksi. Puoluesihteerinä voisi hyvin olla entinen kansanedustaja, jolloin linkki puoluetoimiston ja eduskuntaryhmän välillä olisi jo valmiiksi olemassa. Puoluesihteerin tulee olla kokenut puolueosastotoimija ja näkemys kehäkolmosen ulkopuolisesta maasta on ehdoton edellytys.

Säde Tahvanainen on kaikki nämä edellä luetellut ominaisuudet täyttävä ja uskon, että hänestä saisimme pitkäaikaisen puoluesihteerin, jonka vastuulle järjestötyön kehittämisen voisi hyvin antaa.

Nykyinen puoluesihteeri on tehnyt varmasti sen, mitä valituksi tultuaan ajattelikin tehdä ja uudenlainen media-ajattelu on saanut puolueessamme hyvin tilaa. Jungnerilla on vielä neljä tehokasta kuukautta aikaa tehdä puoluesihteerin töitä ja uskon, että hänen johdollaan saamme vihdoin piirien toiminnanjohtajat organisaatiossa puoluesihteerin alaisuuteen ja tulospalkkauksen piiriin.

Oikeus äänestää

01.02.2012 16:56

Oikeus äänestää on meille suomalaisille tärkeä asia. Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä. Olen opetttanut koulussa lapsille ja nuorille sitä, että äänioikeus tulee ottaa arvokkaana asiana ja se tulee aina käyttää. Näiden vaalien toisella kierroksella olen saanut päivittäin vakuuttaa ihmisiä siitä, että äänestää täytyy.

Elän kuten opetan. Kävin eilen äänestämässä ja ensimmäistä kertaa eläessäni annoin ääneni oikeistolaiselle ehdokkaalle. Pystyin samaistumaan niihin suomalaisiin, jotka ovat tukeneet aikaisemmin meidän presidenttiehdokkaita puoluekannasta riippumatta. Presidentinvaali toki poikkeaa muista vaaleista siinäkin mielessä, että puoluepolitiikan osuus on vähäisempää ja enemmän on merkitystä valittavalla henkilöllä.

Äänestäni huolimatta tein ratkaisun olla lupautumatta Haaviston (vihr.) tukilistalle. Koen hankalana olla tukemassa vihreiden politiikkaa ja sitähän se on, jos kovin aktivoidun heidän ehdokkaansa puolesta. Varmasti olen monen mielestä pikkumainen, mutta ensisijaisesti olen sosialidemokraatti ja teen vaalityötä ainoastaan oman puolueeni hyväksi.

Verta nenästä

28.01.2012 9:25

Tiesin, kun pari päivää sitten kirjoitin blogiani “Mahalasku”, että keskustelua syntyy. Olen kirjoittanut blogeja muistaakseni vuodesta 2006 lähtien ja se on itselleni hyvä kanava tuoda ajatuksiani esiin niin äänestäjilleni kuin muillekin. Parastahan on silloin, kun ajatukseni ja kirjoitukseni herättävät ajattelemaan. “Mahalasku” on hyvä esimerkki tästä.

Tiedän myös sen, että totuudenpuhujista ei yleensäkään pidetä. Siitä huolimatta olen nähnyt välttämättömänä silloin tällöin nostaa framille myös niitä hymisteltyjä asioita. Mahalaskusta olen saanut eniten palautetta sähköpostiini kuin mistään toisesta blogista. Kaikki poikkeuksellisesti pelkästään samansuuntaisia ja kiitteleviä.

Samoin totuudenpuhumisesta on tullut kiitosta kollegojen taholta. Samansuuntaisia analyysejä puolueen järjestökoneiston tilanteesta ovat lausuneet monet muutkin. Demarin kolumnissa Heli Paasio kirjoitti hyvin, kuinka hataraa pressanvaalityö kaiken kaikkiaan oli. Muutama toiminnanjohtaja on harjoittanut hyvää pohdiskelua siitä, minkälainen organisaatiomme tulisikaan olla, jotta se palvelisi puolueen tavoitteita parhaiten.

Se syy, minkä takia ihmisillä/kansanedustajilla on vaikeaa nostaa kissaa pöydälle omaa puoluettaan tai piiriään koskevissa asioissa, konkretisoitui  tämän päivän Länsi-Savossa. Asioista ääneen puhuminen on kuin kerjäisi verta nenästä. On näet myös heitä, joiden mielestä kaikki on aina jonkun muun vastuulla ja asioille ei nyt vaan kerta kaikkiaan voi mitään. Tuonkaltainen ajattelu on aivan oman logiikkani vastaista! 

Vartin Pohtija -palstalla sain nimettömiltä lähteiltä kerrotun mukaan palautetta siitä, kuinka aina olen arvostelemassa alueen demareita ja kuinka en osallistu vaalitilaisuuksien järjestelyihin, vaan ainoastaan purjehdin paikalle arvostelemaan muita. Huh,huh. Nämä syväkurkut eivät ehkä ole olleet ihan aina paikalla eivätkä ehkä mikkeliläisessä järjestötoiminnassa mukana kovin pitkään. 

Tästä Länsi-Savossa tapahtuvasta läyhimisestä sain kyllä varoituksen jo ennakkoäänestyksen viimeisenä viikonloppuna (ja se on luonnollisestikin tallessa), mutta siitä huolimatta koin ja koen yhä velvollisuudekseni yrittää pelastaa tämän minulle niin kovin tärkeän puolueen.

Se edellyttää totuuden puhumista, ahkeraa työn tekemistä ja itsensä likoon laittamista. Näitä jos vaatii itseltään, voi hyvin vaatia myös muilta, etenkin niiltä, jotka saavat kuukausipalkkansa puolueelta. Jatkan valitsemallani linjalla eli karavaani kulkee, haukkukoot koirat.

Keikkaa pukkaa

28.01.2012 8:51

Männä viikon tiistaina olimme maakunnan kansanedustajien kanssa kierroksella Mikkelissä. Tapasimme kaupungin sähköyhtiön ESE:n johtoa ja kuulimme energia-asioiden ajankohtaiskatsauksen. Kävimme kuuntelemassa yrittäjäjärjestön murheita, joista pienin tuntui olevan julkisuudessa paljon puhututtanut Yle-vero.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja yhteiskuntatakuun tilanteesta kuulimme Esedulla. Etelä-savon taidetoimikunnan ajatuksia maakunnan kulttuurielämän voimistamiseksi kuuntelimme Paukkulassa. Viimeinen visiitti kohdistui TE-toimistoon, jossa saimme rätingit työllisyysrahojen riittämättömyydestä.

Nämä kansanedustajien yhteiset keikat ovat olleet meille hyvä käytäntö ainakin viime kaudesta lähtien eli varaamme kaksi kertaa vuoteen (tammikuussa ja elokuussa) pari päivää, jolloin kierrämme yhdessä, Kulloinenkin yhdyshenkilö järjestää tilaisuudet ja aikataulutuksen. Paikallinen lehti on aina tervetullut mukaan.

Oma yhdyshenkilökauteni päättyy ensi tiistaina tehtävään Savonlinnan keikkaan. Käymme siellä ammattikorkeakoululla, sairaanhoitopiirissä, Savonlinnan kaupungin ja Seudun vieraina sekä kolmannen sektorin toimijan Linnalan Setlementin monipuoliseen toimintaan tutustumassa.

Seuraavan puolivuotisjakson yhteiset tilaisuudet sekä talossa että maakunnassa hoitaa persujen Kaj Turunen, jolle olenkin jo muutaman tapaamispyynnön saanut välittää.

Uskovaisen ongelma

27.01.2012 12:04

SDP on oppinut jotakin. Eilen nimittäin oli kutsuttu koolle puolueen päättävin elin puoluevaltuusto ja eduskuntaryhmä. Tilaisuuden tarkoituksena oli päästä heti tuoreeltaan ruotimaan vaalitappiota ja sitä, kuinka tästä mennään eteenpäin.

Tilaisuuden järjestäminen oli osoitus siitä, että puolueen johto pitää tilannetta vakavana ja halusi kuulla maakuntien miesten ja naisten tuntoja tulevaisuudesta. Tärkein viesti puheenjohtaja Urpilaiselta olikin nyt se, että periksi ei anneta.

Itse otan tämän myös lupauksena siitä, että puoluekoneisto tullaan virittämään tähän päivään ja sillä on sitten tarvittaessa valmius toimia, kun johdon suunnasta merkkivalo syttyy. Suomalaiset ansitsevat yhä oikean työn ja oikeudenmukaisuuden puolueen.

Presidenttiehdokkaat Haavisto ja Niinistö kävivät “esittäytymässä” meidän porukoille. Sinänsä ihan kohtelias ele molemmilta osapuolilta, siis meiltä ja heiltä. Todellista merkitystä en sillä kuitenkaan äänten jakautumisen kannalta usko olevan, sillä eiköhän juuri tuo aktiivijengi jo pysty valintansa tekemään.

Odotetusti ja onneksi mitään suositusta jäsenistölle ei eilen annettu. Erilaisia nimilistoja on jo julkistettu ja hyvä niin, tärkeää on antaa kansalaisille viesti äänioikeuden käyttämisen puolesta. Itse jatkan Haaviston tarkkailua varsinaiseen äänestyspäivään asti, sillä haluan olla varma, että tiedän kenelle ääneni annan.

Ensimmäistä kertaa eläessäni näet olen siinä tilanteessa, että en voi äänestää sosialidemokraattia, joten päätöksessä on nyt ihan uusia ulottuvuuksia. Ehkäpä tämäkin kokemus on poliitikolle hyvästä, sillä nyt pystyn taas paremmin ymmärtämään niitä, joille puolueuskovaisuus ei ole yhtä selvää kuin itselleni.